< Paluu

Historia

Dinerien tarina

Idea syntyi Provindencessa Rhode Islandin kaduilla 1870-luvulla ja siitä tuli ainutlaatuinen amerikkalainen käsite.

Klassinen virtaviivainen ruostumattomasta teräksestä, neonkylteillä somistettu vaunu ei varmaankaan ollut vielä mielessä kun 1872 Walter Scott myi hevosvetoisesta vaunustaan voileipiä, keitettyjä kananmunia, piiraita ja kahvia Westminster Streetillä. Hän aloitti 11-vuotiaana myymällä makeisia ja sanomalehtiä omasta käsinvedettävästä kärrystään. Pian hän huomasi, että vuorotyöläisillä ja yövaeltajilla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta ostaa itselleen syötävää iltaisin, koska kaikki ravintolat sulkivat ovensa kello 20.00 iltaisin. Tämän nuoren pojan mielessä ensimmäinen "Night Lunch Wagon" oli syntynyt.

1883 Frank Dragon, paikallinen vaununrakentaja, rakensi ensimmäisen tarkoitukseen suunnitellun lounasvaunun, josta paikallinen liikemies Samuel Messer Jones alkoi ensimmäisenä maailmassa myydä Hot Dogeja. Hän muutti seuraavana vuonna Provindencesta Massachusettsiin, jossa idea vasta alkoi toden teolla kasvaa. Samuel Messer Jones ei ymmärtänyt, miksi ihmisten piti syödä ulkona ilmojen armoilla. Hän lainasi 200 dollaria ja osti vanhan junavaunun, josta hän rakensi ravintolan, johon ihmiset pystyivät tulemaan sisään syömään. Hetken kuluttua ympäri vuorokauden avoinna olevia ravintoloita oli 22.

Lunch Wagonista Dineriksi

Joskus 1923-1924 välisenä aikana lounasvaunuja alettiin kutsua nimellä Diner. Vanha Night Lunch-nimitys ei enää kuvannut Dinerin aamiais-, lounas- ja illallistarjontaa. Alkuun Dinerit rakennettiin kaupunkeihin lähelle teattereita, tehtaita ja asemia. Nopeasti ne alkoivat levitä pääteiden varsille ja uusi Roadside Diner-aikakausi oli alkanut.

1950-luvulla Dinerien suosio oli huipussaan. Uusia ravintoloita rakennettiin ruostumattomasta teräksestä ja lasista, koristeina käytettiin runsaasti kromia ja neonvaloja.

1960-luvulla ensimmäiset hampurilaisketjut aloittivat toimintansa ja 70-luvun alussa perinteinen Diner oli miltei kadonnut. Dinereiden omistajat alkoivat epätoivoisesti muuttamaan liikeideaansa ja ravintoloidensa ulkonäköä kilpaillessaan suurten menestyvien hampurilaisketjujen kanssa.

1970-luvun lopulla the National Register of Historic Places nosti Dinerit uudelleen ihmisten tietoisuuteen ja suosio alkoi jälleen kasvaa. Perinteiset tehdasvalmisteiset Dinerit, junanvaunuista muutetut ja uudet dinerit alkoivat levitä, eivätkä vain Amerikassa vaan myös Kanadassa, Isossa Britanniassa, Saksassa ja Espanjassa. Jopa Venäjältä löytyy yksi Diner ja tietysti myös Suomesta.

Yhtäkkiä Dinerit ovat jälleen valokeilassa ja meillä kaikilla on mahdollisuus nauttia aidosta amerikkalaisesta perinteestä ruoan ja seurustelun lomassa.